Lukijan vastuu

Kirjoitan omasta matkastani, omista ajatuksistani matkan varrelta ja päätelmät ovat omiani. Kun lainaan toisten, minua kokeneempien kirjoittajien viisauksia, kerron kenen ajatuksia ja viisauksia ne ovat. Äitini on savolainen, joten minunkin geeneissä savolaisuutta hivenen virtaa. Vanha sanonta "kun savolainen puhuu, vastuu on kuulijalla" muuntuu muotoon "kun geeniperimältään osittain savolainen kirjoittaa, on vastuu lukijalla." Toivottavasti viihdyt blogini parissa.

tiistai 7. helmikuuta 2023

Blogi on muuttanut

 Blogi on muuttanut kotisivuilleni ja löytyy jatkossa täältä: https://soikkasainio.fi/blogi/ 


Tervetuloa seuraamaan matkaani!

lauantai 20. elokuuta 2022

Ensimmäinen versio valmis - mitä seuraavaksi?

Pitkän puurtamisen jälkeen se päivä vihdoin koittaa. Käsikirjoituksen ensimmäinen versio on valmis. Mitä seuraavaksi? Nytkö lähetän sen useille kirjankustantajille ja toivon parasta? Totuus on, että nyt se työ vasta alkaa. Käsikirjoituksen ensimmäinen versio on raakile. Mahdollinen kultakimpale tai kelvoton sellaisenaan. Tässä artikkelissa kerron sekä siitä tunteesta, kun ensimmäinen versio valmistui että siitä, mitä tein sen jälkeen. 

Käsikirjoituksesta kirjaksi on pitkä matka
Käsikirjoituksen ensimmäinen versio ei ole vielä kirja.

Kun aloitin kirjoitusurakkani, en arvannut, kuinka kauan ensimmäisen versioon kirjoittamiseen menisi aikaa. Liioin en osannut arvioida, kuinka paljon sen kirjoittaminen vaatii sorminäppäryyttä ja istumalihaksia. 

Aivan matkani alussa en edes tiennyt, että ensimmäinen versio on vielä kaukana mahdollisesti julkaistavasta kirjasta. 

Viimeinen sivu tulostimesta

Alkukeväästä loin uskoa, että saan kasaan käsikirjoituksen ensimmäisen version. Aloin tulostaa sitä kansioon luku kerrallaan. 

Minulle ovat matkan varrella sekä toiset kirjoittajat että opettajat paljastaneet tulostavansa tekstinsä paperille. Päätin tehdä samoin. Itsekkäästi - välittämättä katoavista luonnonvaroista. 

Kun tulostimesta tuli ulos käsikirjoituksen viimeinen sivu, liitin sen kansioon, jossa muut luvut jo odottivat sitä malttamattomina. Paperinippu ei tunnu pelkältä paperilta. Se on paljon enemmän. Se on luomus.

Se on jotain, mitä minä, wannabe kirjoittaja, olen saanut aikaan. 

Kirjoittaminen on omanlaisensa käsityöammatti
Käsikirjoitus on vaatinut paljon sormityöskentelyä

Hetken aikaa vain istuin ja pitelin sitä nippua sylissäni. Suljin silmät ja haistoin paperia. Sitten suljin kansion ja totesin kesäloman alkaneen. Me kumpikin - sekä minä että teksti - tarvitsemme nyt aikaa. 

Sekä kirjoittajan että kirjoituksen pitää antaa jäähtyä ja tekeytyä mielellään pari viikkoa tai edes yksi. Kun käsikirjoituksen lukee uudelleen viilennein aivoin ja kirkkain silmin, havaitsee usein, ettei se niin nerokas olekaan. - Anneli Kanto

Mitä käsikirjoitukseni ensimmäiselle versiolle tapahtui?

Omalle keskeneräiselle tekstilleni olen jo pyytänyt ja saanut palautetta, jonka perusteella ehdin muokkaamaan osan tekstistä jo ennen tätä maagista hetkeä hämärässä työhuoneessa tulostimen ja kansion kanssa. 

Yhteensä 62 sivua kahdella eri palautteenantajalla kävi luettavana. Toiselta sain todella arvokasta palautetta. Lisäksi jaoin eräässä Facebook ryhmässä linkin käsikirjoitukseeni ja sain sitä kautta todella arvokasta palautetta kattaen käsikirjoiteuksen ensimmäisen version kokonaan. Palaute on tärkeää!

Kun kesäloma oli ohi, avasin Scrivenerin, luin kaiken saamani palautteen ja lähdin työstämään käsikirjoituksen versiota kaksi. Tunsin sormenpäissäni pientä kutinaa. Ja toivoin, että istumalihakset pääsisivät hieman helpommalla. 

Palautteen jälkeen sulatteluvuoro on kirjoittajalla. Palautetta pitää ajatella. Kannattaa miettiä, mikä kuulostaa varteenotettavalta, mikä ei. - Anneli Kanto

Takaraivossa vieraili ajatus, että käsikirjoitus on niin huono, ettei siitä saa hyvää useammallakaan editoinnilla. Toinen versio on tärkein, mikäli on uskominen Anneli Kantoa.

Kakkonen on versioista oleellisin, siksi siihen pitää ryhtyä harkitusti, huolellisesti ja herkästi. - Anneli Kanto

Milloin käsikirjoitus lähetetään kustantajille?

Jos minulla joskus olikin lapsellinen ajatus, että kirjoitan kerran ja laitan sitten kustantajille, niin se  uskomus minulta vietiin nopeasti. 

Kaikilla käymilläni kursseilla ja koulutuksissa jokainen kouluttaja on muistanut mainita, että käsikirjoitusta pitää työstää ennen kuin sitä tarjoaa kustantajille. Samaa viestiä kertovat useat kirjoittajaoppaat. 

Monet kustantajat, elleivät kaikki, ilmoittavat sivuillaan, että lukevat kaikki heille lähetetyt käsikirjoitukset, mutta eivät anna palautetta, mikäli toteavat, että käsikirjoitus ei sovi heidän kustannussunnitelmaansa. 

Kielteinen kustannuspäätös on raaka, yksinkertainen palaute. Se tarkoittaa sitä, että käsikirjoitus ei ollut heidän mielestään riittävän hyvä. Ei pidä antaa sen lannistaa kokonaan, sillä joku toinen kustantamo voi olla siitä kiinnostunut. Kirjoitusoppaissa neuvotaan lähettämään käsikirjoitus samaan aikaan usealle eri kustantajalle. Ei kannata jäädä odottamaan kielteistä päätöstä yhdeltä. 

Versio kaksi uunista ulos

Tätä kirjoittaessani elokuun loppupuolella olen saanut version kaksi kirjoitetuksi. Nyt joudun pohtimaan ankarasti, lähetänkö käsikirjoituksen jo nyt tarjolle kustantajille vai lähetänkö sen jonnekin arvioitavaksi. 

Miten Sinä suhtaudut versioon kaksi?

Oletko mahdollisesti jo kirjoittanut kirjan? Minkä version Sinä lähetit kustantamoille? Version yksi, kaksi vai jonkun muun? Hyödynsitkö jotain arviointipalvelua? Kerro minulle ja muille versioiden kanssa pähkiville Sinun valinnoistasi.