Käsikirjoitustani työstäessäni olen huomannut, että teksti tarvitsee aikaa. Kun palaan tekstiin - joskus muutaman päivän päästä, joskus viikkojen päästä - on tunne, että olemme molemmat olleet luovalla tauolla. Teksti on saanut muhia ja minä pystyn suhtautumaan siihen rakentavammin. Tässä artikkelissa kerron omista oivalluksistani, miksi tekstille kannattaa antaa aikaa.
 |
| Kirjoittaja kuutamolla |
Kun olin päässyt irti valkoisen paperin kammosta ja tekstiä alkoi syntyä, törmäsin uuteen ongelmaan. Minulla oli hirvittävän kova tarve editoida juuri kirjoittamaani.
Editoinnin kierteessä
Oma intohimoni editointiin yllätti. Olin aikaisemmin ajatellut, että editoiminen on tylsää. Minä haluan vain kirjoittaa.
Nopeasti tajusin, että en saa kirjaa kirjoitettua yhdellä istumalla. En tarkoita kirjaimellisesti niin, että istuisin tuolissani siitä nousematta ennen kuin kirjan käsikirjoitus olisi valmis.
 |
| Harva kirja syntyy kertakirjoittamisella |
Kursseilla opein, että ensimmäinen versio on lähes aina paska. Ei minulla, ajattelin. Ja niin ajauduin editoinnin kierteeseen.
Tekstini ei edistynyt, kun keskityin viilaamaan käsikirjoituksen ensimmäisiä lukuja kerta toisensa jälkeen. Enkä pelkästään editoinut, vaan tein myös kielenhuollollisia korjauksia. Aivan liian aikaisin!
Editoiminen tarkoittaa tekstin sujuvoittamista. Tekstin oikoluku ja kirjoitus- ja välimerkkivirheiden korjaaminen on oma erillinen toimintansa.
Minä yritin tehdä tekstistä kerralla valmista, niin täydellistä kuin vain osasin.
Mitä tapahtui, kun annoin tekstin levätä
Kun en koko ajan palannut juuri kirjottamaani tekstiin, sain aikaiseksi paljon enemmän uutta. Hyväksyin sen, että ensimmäinen versio on raakatekstiä.
✋Anneli Kanto paljastaa kirjassaan ja blogissaan, miten sana raakateksti saa aikaan kylmänväreitä hänessä.
"Se on ykkösversio, ei raakatekstiä".
Kun käsikirjoitus työstäessäni törmäsin uudestaan asiaan, josta olin kirjoittanut jossain aikaisemmassa luvussa, silmäilin tuon luvun.
Joskus vaistosin heti, että tähän tekstiin pitää palata. Se ei enää sovi käsikirjoitukseen, Jotain on muuttunut sen jälkeen kirjoittamissani luvuissa niin, että tämä ei enää toimi. Silloin tartuin toimeen ja editoin tekstin niin pian kuin mahdollista.
Jossain vaiheessa muutin kirjoitustapaani niin, että saatoin poimia työsuunnitelmastani ajankohdan paljon myöhemmästä hetkestä kuin se, jota olin juuri kirjoittamassa.
 |
| Saaran käsikirjoituksen aikajana |
Kun en enää yrittänyt kirjoittaa kronologisessa järjestyksessä, sain enemmän uusia ideoita. Vapautin itseni ajattelemaan ja ideoimaan uusia näkökulmia.
Kun ensimmäinen versio on valmis - mitä sitten
Nyt olen jo hyvin hyvin lähellä sitä hetkeä, jolloin voin sanoa "Ensimmäinen versio on valmis". Vielä muutaman luvun täydennys ja tulostaminen paperille.
Minulta on kysytty, mitä aion tehdä sitten, kun viimeinen sivu käsikirjoitusta on tulostettu ja laitettu kansioon, jossa lukee "Saara, ensimmäinen versio".
Mitä luulette? Aion antaa Saaralle kunnon kesäloman ja palata tekstiin alkusyksystä.
En vielä ole valmis paljastamaan Saaran tarinaa. Ehkä syksyllä, kun ryhdyn käymään tekstiä läpi mielessäni se toinen, ensimmäistä parempi versio, kerron lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti