Ensimmäinen versio valmis - mitä seuraavaksi?

Pitkän puurtamisen jälkeen se päivä vihdoin koittaa. Käsikirjoituksen ensimmäinen versio on valmis. Mitä seuraavaksi? Nytkö lähetän sen useille kirjankustantajille ja toivon parasta? Totuus on, että nyt se työ vasta alkaa. Käsikirjoituksen ensimmäinen versio on raakile. Mahdollinen kultakimpale tai kelvoton sellaisenaan. Tässä artikkelissa kerron sekä siitä tunteesta, kun ensimmäinen versio valmistui että siitä, mitä tein sen jälkeen. 

Käsikirjoituksen ensimmäinen versio ei ole vielä kirja.

Kun aloitin kirjoitusurakkani, en arvannut, kuinka kauan ensimmäisen versioon kirjoittamiseen menisi aikaa. Liioin en osannut arvioida, kuinka paljon sen kirjoittaminen vaatii sorminäppäryyttä ja istumalihaksia. 

Aivan matkani alussa en edes tiennyt, että ensimmäinen versio on vielä kaukana mahdollisesti julkaistavasta kirjasta. 

Viimeinen sivu tulostimesta

Alkukeväästä loin uskoa, että saan kasaan käsikirjoituksen ensimmäisen version. Aloin tulostaa sitä kansioon luku kerrallaan. 

Minulle ovat matkan varrella sekä toiset kirjoittajat että opettajat paljastaneet tulostavansa tekstinsä paperille. Päätin tehdä samoin. Itsekkäästi - välittämättä katoavista luonnonvaroista. 

Kun tulostimesta tuli ulos käsikirjoituksen viimeinen sivu, liitin sen kansioon, jossa muut luvut jo odottivat sitä malttamattomina. Paperinippu ei tunnu pelkältä paperilta. Se on paljon enemmän. Se on luomus.

Se on jotain, mitä minä, wannabe kirjoittaja, olen saanut aikaan. 

Käsikirjoitus on vaatinut paljon sormityöskentelyä

Hetken aikaa vain istuin ja pitelin sitä nippua sylissäni. Suljin silmät ja haistoin paperia. Sitten suljin kansion ja totesin kesäloman alkaneen. Me kumpikin - sekä minä että teksti - tarvitsemme nyt aikaa. 

Sekä kirjoittajan että kirjoituksen pitää antaa jäähtyä ja tekeytyä mielellään pari viikkoa tai edes yksi. Kun käsikirjoituksen lukee uudelleen viilennein aivoin ja kirkkain silmin, havaitsee usein, ettei se niin nerokas olekaan. - Anneli Kanto

Mitä käsikirjoitukseni ensimmäiselle versiolle tapahtui?

Omalle keskeneräiselle tekstilleni olen jo pyytänyt ja saanut palautetta, jonka perusteella ehdin muokkaamaan osan tekstistä jo ennen tätä maagista hetkeä hämärässä työhuoneessa tulostimen ja kansion kanssa. 

Yhteensä 62 sivua kahdella eri palautteenantajalla kävi luettavana. Toiselta sain todella arvokasta palautetta. Lisäksi jaoin eräässä Facebook ryhmässä linkin käsikirjoitukseeni ja sain sitä kautta todella arvokasta palautetta kattaen käsikirjoiteuksen ensimmäisen version kokonaan. Palaute on tärkeää!

Kun kesäloma oli ohi, avasin Scrivenerin, luin kaiken saamani palautteen ja lähdin työstämään käsikirjoituksen versiota kaksi. Tunsin sormenpäissäni pientä kutinaa. Ja toivoin, että istumalihakset pääsisivät hieman helpommalla. 

Palautteen jälkeen sulatteluvuoro on kirjoittajalla. Palautetta pitää ajatella. Kannattaa miettiä, mikä kuulostaa varteenotettavalta, mikä ei. - Anneli Kanto

Takaraivossa vieraili ajatus, että käsikirjoitus on niin huono, ettei siitä saa hyvää useammallakaan editoinnilla. Toinen versio on tärkein, mikäli on uskominen Anneli Kantoa.

Kakkonen on versioista oleellisin, siksi siihen pitää ryhtyä harkitusti, huolellisesti ja herkästi. - Anneli Kanto

Milloin käsikirjoitus lähetetään kustantajille?

Jos minulla joskus olikin lapsellinen ajatus, että kirjoitan kerran ja laitan sitten kustantajille, niin se  uskomus minulta vietiin nopeasti. 

Kaikilla käymilläni kursseilla ja koulutuksissa jokainen kouluttaja on muistanut mainita, että käsikirjoitusta pitää työstää ennen kuin sitä tarjoaa kustantajille. Samaa viestiä kertovat useat kirjoittajaoppaat. 

Monet kustantajat, elleivät kaikki, ilmoittavat sivuillaan, että lukevat kaikki heille lähetetyt käsikirjoitukset, mutta eivät anna palautetta, mikäli toteavat, että käsikirjoitus ei sovi heidän kustannussunnitelmaansa. 

Kielteinen kustannuspäätös on raaka, yksinkertainen palaute. Se tarkoittaa sitä, että käsikirjoitus ei ollut heidän mielestään riittävän hyvä. Ei pidä antaa sen lannistaa kokonaan, sillä joku toinen kustantamo voi olla siitä kiinnostunut. Kirjoitusoppaissa neuvotaan lähettämään käsikirjoitus samaan aikaan usealle eri kustantajalle. Ei kannata jäädä odottamaan kielteistä päätöstä yhdeltä. 

Versio kaksi uunista ulos

Tätä kirjoittaessani elokuun loppupuolella olen saanut version kaksi kirjoitetuksi. Nyt joudun pohtimaan ankarasti, lähetänkö käsikirjoituksen jo nyt tarjolle kustantajille vai lähetänkö sen jonnekin arvioitavaksi. 

Miten Sinä suhtaudut versioon kaksi?

Oletko mahdollisesti jo kirjoittanut kirjan? Minkä version Sinä lähetit kustantamoille? Version yksi, kaksi vai jonkun muun? Hyödynsitkö jotain arviointipalvelua? Kerro minulle ja muille versioiden kanssa pähkiville Sinun valinnoistasi. 

Inspiraation kadottaminen - kirjoittajan painajainen

Inspiraatio on innostumista, luovuuden kaivon täyttämämistä. Alun perin latinaksi inspiraatio tarkoittaa sisään hengittämistä. Kirjoittajaklubin webinaarissa Martta Tervonen kuvasi kirjoittamista ulos hengittämisenä. Sisään hengitetty inspiraatio hengitetään ulos kirjoittamisena tai muuna taiteellisena teoksena. Onko inspiraation kadottaminen kirjoittajan painajainen?

Mitä inspiraatio on?

Sivistyssanakirjan mukaan inspiraatio tarkoittaa innoitusta, taiteellista luomisvirettä. Tieteen Termipankki paljastaa kaksi pääteoriaa. Vanhemman teorian mukaan inspiraatio tulee ihmisen ulkopuolelta, uudemman teorian mukaan ihmisen sisältä. 

Kristillisen teologian opin mukaan Raamatun synnyn takana on jumalallinen ohjaus, jota kutsutaan inspritaatioksi. Raamattu on "Jumalan hengittämä", kaikki sen kirjoitukset ovat "Jumalan inspiroimia". 

Näin palaamme alussa mainitsemaani inspiraation kuvaamiseen sisään ja ulos hengittämisenä. 

Inspiraatio henkilön sisältä 

Jos inspiraatio on mielen tila tai ideoiden virta, joka syntyy sisälläni kokemuksistani, ajatuksistani, aistimuksistani ja unelmistani, miten voin kadottaa sen?  Voiko jokin ulkoinen tekijä vaimentaa sen hetkellisesti?  

Itselleni kävi näin. Noin kuukausi sitten asiat alkoivat kerääntymään ja kadotin hetkellisesti inspiraationi kirjoittaa. Sekä käsikirjoituksen työstäminen että tämä blogin päivittäminen jäivät suunnittelemattomalle kesätauolle. 

Joskus asiat kerääntyvät
ja inspiraation lukko sulkeutuu

Inspiraatio henkilön ulkopuolelta

Ulkoiset tekijät voivat lukita sisäisen inspiraation virran, mutta kaikki inspiraatio ei lähde henkilön sisältä. 

Juha Itkonen on sanonut Teema lehden haastattelussa (Teema numero 5/2014, aiheena Kirjat), että jos lakkaa lukemasta, lakkaa kirjoittamasta. Lukeminen on kaivon täyttämistä.

Tartuin Itkosen ajatukseen ja keskityin lukemiseen. Monissa lähteissä mainitaan, että jos haluat kirjoittaa, lue paljon. Laajenna maailmankuvaasi. Lue asioista, jotka ovat sinulle outoja. 

Tässä kirjoittamisen kesätauon eli noin puolentoista kuukauden aikana olen lukenut tai kuunnellut yhteensä viisitoista kirjaa. 

Lue paljon

Nämä viisitoista lukemaani kirjaa ovat olleet hyvin erilaisia. Joukossa on monia minulle ennestään tuntemattomien kirjailijoiden kirjoittamia kirjoja. Olen ihaillut miten eri tavoin kirjailijat kirjoittavat ja miten jotkut kirjat vievät mukanaan. Sellainen kirjoittaja minäkin haluaisin olla. 

Erityisesti minua kosketti Venla Kuoppamäen kirja "Sun poika kävi täällä", joka on äidin kertomus pojasta, joka sairastaa tyypin 1 kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Koin, että kirja on kirjoitettu suurella sydämellä ja rakkaudesta omaa lastaan kohtaan. Näin koskettavasti minäkin haluaisin osata kirjoittaa!

Päiväkirjamaisesti kirjoitettu teos
kuvaa äidin epätietoisuutta ja neuvottomuutta, 
kun oma lapsi sairastuu psyykkisesti

Toinen merkittävä lukukokemus oli elämäni ensimmäinen Jari Tervon kirjoittama kirja LOIRI. Se oli samaan aikaan sekä pettymys että elämys. Olin pettynyt Tervon kirjoittamaan tekstiin tyylillisesti mutta samalla se oli elämys, koska opin paljon lisää ihailemastani Vesa-Matti Loirista. 

Kirja herätti ilmestyessään paljon keskustelua. Kerran jo lainasin kirjan kirjastosta, mutta vasta kuuntelemalla sain sen kahlattua läpi. Yhdyn Suomen Kuvalehden kirja-arvioon: kirja oli hämmentävä kokemus. 

Salli tauot

Tänään, kun istun kirjoittamassa tätä, totean oppineeni sen, että joskus on sallittava itselleen suunnittelematon tauko. En ole enää huolissani, löydänkö kirjoittamisen ilon, vaan ymmärrän, että tarvitsin tämän tauon. 

Yritin tehdä kirjoittamisesta samanlaista suorittamista kuin palkkatyöstäni ja se oli virhe. Tähän kesätaukoon lukemisen ja äänikirjojen kuuntelun lisäksi on mahtunut mahtavia hetkiä kolmen lapseni, kahden lapsenlapseni, mieheni ja koirieni kanssa. He, jos mitkä, ovat ulkoisia inspiraation lähteitäni. 

Tästä ei lopulta tullutkaan kirjoittavan minäni pahin painajainen vaan opettava kokemus siitä, että palkkatyön ohessa harrastus mielessä kirjoittavan ihmisen ei tarvitse ottaa hetkellistä inspiraation hukkaamista turhan vakavasti. Joskus on hyvä vain olla. 

Kirjoittajan kissanpäivät

Oletko Sinä kadottanut inspiraation?

Mitkä ovat Sinun vinkkisi meille muille? Miten herätellä inspiraatio, avata sen lukot ja vapauttaa luova tila? Kommentoi ja kerro, miten Sinä onnistuit löytämään kadonneen inspiraatiosi. 

Kirjoittajan itseluottamus koetuksella

Onko Sinulla syvä luottamus itseesi kirjoittajana? Epäröitkö kiinnostaako kirjoittamasi teksti ketään? Itse huomaan kirjoittajan itseluottamukseni vaihtelevan päivästä toiseen. Epäröin, osaanko kirjoittaa tekstejä, jotka herättävät lukijan mielenkiinnon. Lukeeko kukaan blogiartikkeleitani? Entä kirjan käsikirjoitus, jota työstän. Kiinnostaako se ketään? Tämän blogiartikkelin kirjoitan Kirjoittajaklubin Blogikirjoittamisen verkkokurssin harjoituksena ja pohdin itseluottamuksen merkitystä kirjoittajaminälleni. 

Onnistunko innostamaan lukijan?

Itseluottamus on uskoa siihen, että pystyy siihen, mihin on ryhtynyt. Minä, wannabe-kirjoittaja, olen ryhtynyt kirjoittamaan. 

En ryhtynyt urakkaan silmät sidottuina. Tiesin, että osaan kirjoittaa. 

• Osaan laittaa kirjaimia peräkkäin niin, että niistä muodostuu ymmärrettäviä sanoja.
• Osaan muodostaa lauseita ja virkkeitä sanoista.

Joinain päivinä nuo riittävät. Osaan kirjoittaa. 

Mutta on päiviä, jolloin tunnen valtavaa epäuskoa siihen, osaanko sittenkin vain kirjoittaa sanoja toisensa perään muodostamatta niistä mitään järkevää kokonaisuutta. Mietin, miksi ryhdyin tähän urakkaan.

Kirjoittaja tarvitsee unelmia ja positiivisen asenteen, uskon itseen ja rohkeuden. -Taija Tuominen, Minusta tulee kirjailija

Sisäinen palo ajaa kohti unelmaa

Lähdin kirjoittajan matkalleni, koska luotin siihen, että voin saavuttaa unelmani. En haaveillut kirjailijuudesta, vaikka minulla olikin mielessäni tarina, josta kirjoittaa kirja. Mutta halu kirjoittaa on asunut sisälläni kauan.

Toukokuun lopussa sain ensimmäisen version käsikirjoituksestani tulostettua kansioon. Siinä hetkessä olisin hehkuttanut enemmänkin, ellei olisi ollut jo myöhäinen ilta ja puolisoni jo nukkumassa. Unelma tuntui jo puoliksi tavoitetulta.

Parin päivän päästä kerroin työkavereilleni saavutuksestani. En kuullut suuria hurraa-huutoja eikä kukaan taputellut selkään. Itseluottamus nyykähti. 

Halu kirjoittaa on sisäinen liekkini

Kannustava palaute kohtaa sisäisen kriitikon

Viime ja tällä viikolla olen saanut kannustavaa palautetta käsikirjoituksestani kolmelta eri ihmiseltä. Palautteita lukiessani kirjoittaja-minäni itseluottamus kohotti päätään ja sai minut uskomaan, että minä osaan kirjoittaa.

En pelkästään sanoja peräkkäin, vaan mielekkäitä ja mielenkiintoisia virkkeitä, joista muodostuu kappaleita ja lukuja, joita lukija haluaa lukea. 

Minä pystyn tähän!

Huimaa huikeaa tunnetta kesti muutaman päivän.  Sisäinen kriitikkoni alkoi taas kuiskimaan. "Sehän on vasta kolmen ihmisen mielipide. Kukaan muu ei tästä pidä."

Minä teen parhaani hätistääkseni sisäisen kriitikon olkapäiltäni. Käännän tilanteen päälaelleen. "Kaikki, jotka ovat käsikirjoitusta lukeneet, ovat antaneet siitä hyvää palautetta."

Oletko Sinä kohdannut sisäisen kriitikkosi?

Kerro ja kommentoi, minkälainen sisäinen kriitikko asuu sisälläsi? Ethän ole antanut sisäisen kriitikon lannistaa Sinua? Miten Sinä vahvistat itseluottamustasi? Jaa parhaat keinosi minulle ja meille muille, jotka toisinaan epäilemme omia kykyjämme kirjoittaa. 

Kielenhuollolla luettavampaa tekstiä

Hyvä kieli, parempi mieli. Teksti, josta puuttuvat välimerkit ja joka on täynnä kirjoitusvirheitä, on raskasta luettavaa. Tekstin luettavuus paranee huomattavasti, kun viimeistelyvaiheessa muistetaan tarkistaa välimerkit, yhdyssanasäännöt ja oikeinkirjoitus. Tässä postauksessa kerron omista havainnoistani ja opeistani matkallani kirjoittajaksi.  

Panosta oikeakielisyyteen

"Kyllä se kustannustoimittaja sen sitten korjaa" tuumasi yksi kurssikaveri, kun eräällä kurssilla keskustelimme siitä, kuinka paljon ensimmäisessä versiossa pitää panostaa oikeakielisyyteen. 

Uskallan olla eri mieltä. En siinä, etteikö kustannustoimittaja korjaisi vaan siinä, haluanko lähettää kustantajalle tarjolle tekstiä, joka on kirjoitettu kaikki oikeinkirjoitussäännöt unohtaen. 

Toisaalta, en lähettäisi ensimmäistä versiota vielä eteenpäin, joten hyvin ehdin toisessa versiossa tarkistamaan kielioppisäännöt ja kirjoitusvirheet.

Lukukokemuksia huonoista teksteistä 

Ei ole merkityksetöntä, minkälaista tekstiä kirjoitamme. Tarina voi olla niin mielenkiintoinen, että lukija ei kiinnitä huomiota pilkkuvirheisiin tai yhdyssanoihin. 

Tai lukija voi olla kaltaiseni pilkunviilaaja, joka toivoo erityisesti painetun sanan noudattavan oikeinkirjoitussääntöjä. 

Ensimmäinen huono lukukokemus liittyy päivätyöhöni. Olin kurssilla, jonka hintaan kuului juuri ilmestynyt suomenkielinen tietokirja kurssin aiheesta. Kirjan kirjoittaja oli yhtenä kouluttajana kurssilla. 

Kolmepäiväisen kurssin tauoilla silmäilin kirjaa. Mitä enemmän silmäilin, sitä enemmän löysin tökeröitä kirjoitusvirheitä. Välimerkitkään eivät aina osuneet kohdalleen. 

Kurssin anti jäi vähäiseksi,
kun huomioni meni aivan väärään asiaan.

Tieto oli oikeaa ja arvokasta. Se vain oli kääritty huonosti kirjoitettuun suomeen. 

Lopulta kirja pölyttyi kirjahyllyssäni pitkään koskemattomana. Juuri hiljattain törmäsin siihen. Mietin, olisiko siitä askartelumateriaaliksi. Kirjan sisältö on edelleen työni näkökulmasta tärkeää, mutta kirjan huono lukukokemus tekee siitä itselleni arvottoman. 

Toinen huono lukukokemus on vuosien takaa tuttavani päiväkirjamaisesta blogista elämästään koiriensa kanssa. 

Myötähäpeä blogiartikkeleita lukiessani kasvoi rivi riviltä. Jos tuttavani tarkoitti bloginsa kaikkien luettavaksi, miksi hän ei nähnyt vaivaa sen oikeakielisyyteen eteen. 

Aivan kuin kaikki kielioppisäännöt olisi jätetty huomioimatta. Välimerkit, jos niitä yleensä oli, eivät olleet oikein. Pilkkua käytettiin täysin käsittämättömästi. 

Lauserakenteet olivat sekavia ja kirjoitusvirheitä oli runsaasti. Blogiartikkelien lukeminen oli minulle suorastaan tuskallista. Jonkin ajan kuluttua annoin periksi. En enää seurannut blogia. 

Välimerkit ovat tärkeitä tekstin palasia.

Katoava suomen kielen taito?

Omista lukioajoistani on yli kolmekymmentä vuotta. Vaikka äidinkieli oli yksi lempiaineistani, olen tässä ajassa ehtinyt unohtaa monia asioita. 

Päivätyössäni IT-alalla käytän työkielenä englantia. Olen huomannut, miten suomen kielen sanat alkavat katoamaan puhekielestäni ja tekstiin tulee paljon vaikutteita englannista. Finglismin käyttö ei ole pelkästään minun ongelma. 

Suomen kieli ei ole katoamassa, mutta päivittäinen käyttö ei riitä ylläpitämään hyvää kielitaitoa. Kirjoittajana minun pitää huolehtia suomen kielen taitoni ylläpitämisestä ja kehittämisestä. 

Kirjoituskurssit ovat olleet hyviä innoittajia. Vaikka niillä ei ole keskitytty oikeakielisyyteen tai kielioppisääntöihin, on harjoitusten palautteissa joitain asioita läpikäyty. 

Omille kirjoitusvirheilleen sokeutuu

Omasta tekstistä on vaikea löytää kirjoitusvirheitä. Sitä lukee niin kuin on luullut kirjoittavansa. Vasta kun aikaa on kulunut riittävästi, huomaan monet itsestään selvät kirjoitusvirheet. 

Tekstinkäsittelyn oikoluvusta ei aina ole avuksi, kun niillä tuntuu olevan oma tahto. Paras esimerkki vuosien takaa on Wordin itsepäinen halu vääntää sana hylkääntyneet sanaksi hylakääntyneet, joka ei mielestäni ole edes oikea sana. 

Mistä apua, kun pilkkusäännöt tai oikeinkirjoitus pohdituttaa?

Koska lukion äidinkielen kirjat ovat sulkeutuneet lähes 30 vuotta sitten, on omissa taidoissani puutteita. Onneksi apua on saatavilla. Miten ennen pärjättiin, kun ei ollut kaikkitietävää internetiä?

Tässä muutamia hyviä sivustoja, joista saa apua kielioppisääntöjen tai sanojen oikeinkirjoituksen kertaamiseen.

• Kotimaisten kielten keskuksen Kielitoimiston ohjepankki
• Kotimaisten kielten keskuksen Kielitoimiston sanakirja
• Pilkunviilaamo.fi sivustolta löytyy maksutonta materiaalia koulutusten lisäksi
• Jukka Korpelan Nykyajan kielenopas

Minulla on vielä paljon tehtävää kielenhuollon kanssa, mutta pikkuhiljaa alkaa säännöt palaamaan mieleen. Ja kukapa meistä olisi virheetön.

Miten Sinä ylläpidät suomen kielen taitoasi?

Ovatko kielioppi- ja oikeinkirjoitussäännöt hallussasi? Miten suhtaudut tekstiin, jossa vilisee kirjoitusvirheitä? Miten ylläpidät omaa kielitaitoasi? Kerro kommentissa omat kokemuksesi ja niksisi. 

Essee on haastava laji

Oletko koskaan ajatellut kirjoittavasti esseen? En tarkoita koulun esseevastausta vaan  yleistajuista lyhyehköa kirjoitelmaa tai tutkielmaa rajatusta aiheesta. Oletko pohtinut, mitkä ovat esseen muotovaatimukset? Tässä artikkelissa pohdin, miksi essee on haastava laji minulle. 

Mitä essee tarkoittaa?

Ensimmäinen kosketukseni sekä esseen lukemiseen että kirjoittamiseen sain avoimen yliopiston Luovan kirjoittamisen perusopintojen Tietokirjoittamisen jaksolla. 

Ennen kirjoittamisen opiskelun aloittamista luin kapea-alaisesti erilaista kirjallisuutta. Nyt minulla on kirjaston suosikit-listalla muutama esseekokoelma odottamassa vuoroaan, joten tarkoitus on tutustua lajiin myöhemmin tarkemmin. 

En haaveile esseistin urasta. Haluaisin kokeilla, miten esseen kirjoittaminen sujuisi, mutta ennen sitä minun pitää ymmärtää, mitä essee tarkoittaa.

Esseitä aiheesta mitä essee tarkoittaa

Edellä mainitulla kurssilla yhtenä materiaalina oli Johanna Venhon toimittama Mitä essee tarkoittaa kirja. Kirja koostui useasta esseestä, joissa kukin kirjoittaja kertoi oman käsityksensä siitä, mitä essee tarkoittaa. 

Mielenkiintoista, miten erilaisia lähestymistapoja kirjoittajilla eli esseisteillä, oli. Alle poimin muutamia heidän mietteistään siitä, mitä essee on. 

• "Essee on välitilan taidetta: se on lajien välissä" - Johanna Venho
• "Essee kaataa asiatekstin karsinan aidat ja liikkuu kohti persoonallisempaa ajatusleikkiä." - Johanna Venho
• "Essee syntyy sivuun astumalla ja sivussa pysymällä." - Virpi Hämeen-Anttila
• "Essee liikuskelee faktan ja fiktion usvaisessa välimaastossa." - Virpi Hämeen-Anttila
• "Esseessä kirjoittajan minä on etualalla. Esseisti on lukenut paljon ja osoittaa sen." - Virpi Hämeen-Anttila
• "On esseen lähtökohtana sitten viha tai suru, tai kenties riemu ja ihmetys, on pohjalla paitsi ajatuksia myös tunnetta, lihan tunkeutumista kirjoitukseen." - Kuisma Korhonen
• "Essee ei ole kunnolla tietoa, ei taidetta, ei omaelämäkertaa, ei fiktiota, ei sovi oikein mihinkään lokeroon." - Kuisma Korhonen
• "Esseellä ei ole tukenaan palkintoja. Esseellä on vain aiheensa." - Jukka Koskelainen
• "Essee on oikkujen ja yhteensattumien punosta." - Jukka Koskelainen
• "Essee on jatkuvaa keskustelua sanattoman, väliaikaisen, tutkivan ja kyselevän kanssa." - Bodil Lindfors
• "Esseen ainoa muodollinen tuntomerkki on se, että joku määrittelee sen esseeksi." - Olli Löytty
• "Essee on metodi, jonka avulla voi pohtia ja pyöritellä ideoita, rakennella vaihtoehtoisia ajastusmalleja, hioa hypoteeseja, kokeilla esioletusten käyttökelpoisuutta, käännellä ja väännellä, etsiä langanpäitä, purkaa ja koota." - Olli Löytty
• "Esseistiä ei aja halu olla oikeassa vaan ilmaista itseään." - Tommi Melander
• "Esseistin tavoitteena ei ole kirjoittaa mahdollisimman painokkaasti vaan mahdollisimman tyylikkäästi, sanataiteen ehdoin, erehtymättömällä maulla." - Tommi Melander
• "Essee on ehkä syvemmin lukemisen kuin kirjoittavan inspiraation laji." - Maaria Pääjärvi
• "Essee on sananmukaisesti kokeilevaa kirjallisuutta." - Maaria Pääjärvi

Kirjan luettuani en kokenut suurta ahaa-elämystä "näin kirjoitan esseen". En olisi osannut sanoa lukeneeni esseekokoelman ilman kirjan takakannen tekstiä "Kirjailijat, tutkijat ja kriitikot pohtivat seitsemässä taidokkaassa esseessä kauno- ja tietokirjallisuuden väliin sijoittuvan lajin olemusta."

Kirja ei avannut minulle esseen syvintä olemusta.

Mitä esseen kirjoittaminen vaatii?

Anne Lukkarila - Kirjoita paremmin kurssin ohjaaja - on laatinut erittäin hyvän ja tiiviin blogiartikkelin "Esseen kirjoittaminen – tyylitaiturin tuolileikki" aiheesta. 

Esseen kirjoittaminen vaatii, että kirjoittajalla on sanottavaa. - Anne Lukkarilan blogiartikkeli

Anne oli ohjaajana Tietokirjoittamisen jaksolla ja selitti meille esseetä käyttäen blogiartikkelinsa esimerkkiä. 

Muistisääntönä pyöreä pöytä, tuolit ja elefantit.

 

Esseesi teema on pöydällä. Teemaan liittyvät käsiteltävät aiheet eli elefantit ovat näkyvillä. Sinä vaihdat tuolilta toiselle ja käsittelet teemaan liittyviä aiheita eri näkökulmista. - Anne Lukkarilan blogiartikkeli

Essee on pohtielma, Anne sanoi. Varmista näkökulmien riittävyys, hän muistutti meitä. Tyylin pitää olla pohtivaa ja taidokasta.

Esseen rakenteeseen tutustuimme YouTube videon avulla. 

Hyvä essee koostuu 

• Hyvästä ja kiinnostavasta otsikosta
• Aloituskappaleesta, jossa esitellään esseen aihe
• Käsittelykappaleista, joissa on mukana pohdintaa, vertailua, rinnastuksia, arviointia, päätelmiä
• Lopetuskappaleesta, joka tiivistää kirjoittajan näkemyksen

Essee on ajattelemista kirjoittamalla

Kaiken lukemani ja katsomani jälkeen olen edelleen hukassa. Kun kurssin lopputehtävän lajin valinta oli tehtävä, en päätynyt esseeseen vaan blogiartikkeliin. Essee on asiaproosaa, johon minun osaamiseni ei riitä. 

Ihailen niitä, jotka tekivät valintansa esseen hyväksi, mutta hekin sanoivat, että essee ei ole helppo laji.

Esseen kirjoittamisessa ei ole lyriikan tai draaman kaltaisia muotovaatimuksia. Esseen kirjoittaminen vaatii pohdintaa ja älyllistä toimintaa. Siihen sisältyy totuuden vaatimus, mutta sen kirjoittamiseen voi käyttää kaunokirjallisuuden keinoja. . 

Mikä on Sinun suhteesi esseeseen?

Oletko Sinä kirjoittanut esseitä? Onko essee Sinulle haastava proosan laji? Kommentoi ja kerro minulle ja meille muille esseen haasteellisuuden kanssa painiville, oletko Sinä ajatellut kirjoittamalla asiaproosaa. Tai tiedätkö hyviä esseitä, joita lukemalla minä ja muut voisimme paremmin perehtyä tähän proosan kuningaslajiin?

Haaveena kirjan kirjoittaminen

Mikä voisi olla aiheena, mikä olisi hyvä aloitus, kun haaveena on kirjan kirjoittaminen?  Pitääkö ensin olla aihe vai halu kirjoittaa? Vauva.fi palstalta löytyy vastaus kysymykseesi. "Oletko tosissasi?  Luulisi, että se aihe tulisi ensin ja haave vasta sitten... eli tarve kirjoittaa ilmenisi ennen lapsellisia 'haluun kirjailijaksi' haaveita." Entä jos haluaisit ensin oppia jotain kirjoittamisesta?  Tässä artikkelissa kerron omista valinnoista, miten aloittaa matka kirjoittajaksi.

Kirjoittamisen opetusta on tarjolla runsaasti.

Minun "lapsellinen" haluni kirjoittaa ei tarkoittanut haavetta kirjailijuudesta. Minulla oli aihe, joka oli muhinut mielessäni jo vuosia, mutta en osannut aloittaa kirjoittamista. 

Miten pääsisin alkuun? Aloin etsiä minulle sopivaa kurssia tai koulutusta. Tärkeimpinä kriteereinä olivat

• koulutus pitää pystyä suorittamaan päivätyön ohessa
• koulutuksen hinnan pitää olla omalle kukkarolleni maltillinen

Sisäistä kirjoittajaa vapauttamassa

Ensimmäisenä kiinnostuin Katri Syvärisen Kasva kirjoittajaksi -koulutusohjelmasta. Se oli täysin etänä järjestettävä kurssi, johon kuului luentojen lisäksi lukupiirejä ja kirjoittajatreffejä. Kurssipäivät olivat lauantaisin ja muut tapahtumat arki-iltaisin.

Kurssilla keskityttiin sisäisen kirjoittajan vapauttamiseen ja siinä sivussa opittiin paljon teoriaa.

Syksystä kevääseen kestäneen koulutuksen jälkeen tunsin olevani täysin keskeneräinen kirjoittajana, joten ilmoittauduin jatkoryhmään, joka koostui pienemmästä joukosta koulutukseen osallistuneista. 

Hinta oli kukkarolle maltillinen, kun sen sai jakaa useampaan maksuerään. 

Opin paljon ja rohkaistuin kirjoittajana. 
Koulutukseen kuului erilaisia rentoutumis- ja 
joogaharjoituksia, joista en saanut itselleni mitään.

Perustaitoja oppimassa

Helsingin työväenopiston kurssilla kirjoitettiin lyhyitä tekstejä, joita luettiin ja niistä keskusteltiin. Tekstit kirjoitettiin joko tunnilla tai kurssi-iltojen välissä kotona. Opettajana oli Päivi Liski.

Kurssin tavoitteina oli oppia perustiedot ja -taidot proosasta ja lyriikasta,  antamaan ja vastaanottamaan palautetta sekä soveltamaan tietoa kaunokirjallisista teksteistä omaan kirjoittamiseen ja tarkastelemaan omaa kirjoittamisprosessiasi. 

Kurssi kokoontui kahden viikon välein ja vaikka oppilaita ei ollut montaa, enin osa ajasta meni kuunnellessa toisten kirjoituksia. Palautteen antamisessa tärkeintä oli pysyä positiivisena. 

Jokainen kirjoitustehtävä alkoi puhtaalta paperilta

Kurssin puolivälissä jouduin toteamaan, että alkuperäinen kirjahahmotelmani riitti juuri ja juuri syksyn lopputyöksi. Onneksi sain nopeasti seuraavan idean, josta minulla nyt toukokuussa 2022 on lähes valmis käsikirjoitus koneellani. 

Hinta ei päätä huimannut, sillä työväenopiston kurssien hinnat ovat todellakin matalan kynnyksen hintoja.

Olisin toivonut enemmän aikaa kirjoittaa
ja keskittymistä proosaan.

Webinaarit oppimisen tukena

Kirjoittajaklubin löysin internetin syövereistä. Ensin liityin sähköpostilistalle, mutta pian ostin vuosijäsenyyden ja sain pääsyn erilaisille lyhytkursseille. Kuukausittaisten webinaarien teemat vaihtelevat ja niiden vetäjä Martta Tervonen on energisoiva persoona. 

Hinta on kukkarolle sopiva ja hyödynnettävää materiaalia on paljon. Joistain kursseista joutuu maksamaan vuosijäsenyydestä huolimatta, mutta en ole sellaisia kursseja ostanut.

Webinaarit ja verkkokurssien materiaalit
ovat käytettävissä koko vuoden.

Sähköpostitärpit 

Ilmainen Kirjoita Paremmin -sähköpostikurssi sopii kaikkien kukkarolle. Saan sähköpostiini joka kuukausi tietoa, tärppejä ja työkaluja vaihtelevasti luovan kirjoittamisen eri teemoihin. Valikoimassa on myös maksullisia kursseja. Kannattaa tutustua tarjontaan! 

Materiaalit ovat helposti käytettävissä. 
Maksulliset kurssit on helppo löytää.

Arvosanaopinnot houkuttelivat

Kun mikään ei riitä! Näin ajattelin ilmoittautuessani Pohjois-Pohjanmaan Kesäyliopiston Luovan kirjoittamisen perusopintoihin. Muistissa olivat aiemmat hyvät kokemukset avoimen yliopiston kursseista muilla aloilla. 

Ajoittain oli rankkaa, kun kurssien lopputöiden deadline lähestyi eikä mitään valmista tuntunut syntyvän. Useimmiten oli antoisaa, kun oppi ja oivalsi. Kirjoittaminen oli aina kivaa.

Perusopintoihin kuuluvat jaksot perehdyttivät kattavasti kirjoittamisen eri lajeihin. 

• Johdatus kirjoittamiseen 

• Proosan kirjoittaminen 

• Lyriikan kirjoittaminen

• Draaman kirjoittaminen

• Tietokirjoittaminen

Kirjoita Paremmin sähköpostikurssin ohjaaja Anne Lukkarila oli opettajana kolmella kurssilla. 

Opin todella paljon eri lajeista ja tyyleistä.
Kursseilla tehtävät työt pakottivat välillä
oman mukavuusalueen ulkopuolelle. 

Kirjoittajan vetämä etäkurssi

Kun mikään ei todellakaan riitä! Ilmoittauduin sen enempää miettimättä AhlmanEdun järjestämälle kurssille, vaikka Luovan kirjoittamisen perusopinnot olivat vielä kesken. 

Kouluttajaa kirjailija Taija Tuomista en tuntenut etukäteen enkä osannut asettaa ennakko-odotuksia kurssille. 

Arvostan Taijan opetustapaa. Hän vilauttaa meille muistilappuja, ei mitään kalvoesityksiä. Välillä tehdään lyhyitä kirjoitusharjoituksia ja luetaan niitä. 

Isoimpina plussina innostava kouluttaja,
hintaan kuuluva arviointipalvelu ja yksi
kirjoittajaviikonloppu kurssin loppupuolella. 

Erilaiset lyhytkurssit

Kun oikein hakee niin myös löytää. Nykyään löydän itseni vähintään kerran kuussa hakemassa erilaisia lyhytkursseja.

Yhtenä kesänä vietin viikon Joutsenon Opistolla Päivi Haanpään vetämällä proosakurssilla "Totta vai tarua". Viikko oli antoisa. En varsinaisesti oppinut mitään uutta teorian tasolla, mutta sain hyviä työkaluja ja vinkkejä. 

Kaikki kirjoittajaryhmät tai opettajat eivät hyödytä jokaista kirjoittajaa.
Onneksi mahdollisuuksien kirjo on suuri.
On vara valita.
- Anneli Kanto

Kirjoittajan matkani suunta

Jokainen käymäni kurssi on auttanut minua eteenpäin kirjoittajan matkallani jollakin tavalla. Matka on ollut mielenkiintoinen enkä vaihtaisi siitä mitään pois. 

Ajattelen, että kirjoittamisessa en tule koskaan valmiiksi. Että ei tule sitä päivää, jolloin sanoin "nyt on koulut käyty". Kursseista ja koulutuksista saan niin paljon energiaa ja uusia ajatuksia, että varmasti jatkan etsimistä ja osallistumista. 

Haaveeni kirjan kirjoittamisesta elää edelleen.

Millainen on Sinun matkasi?

Kommentoi ja kerro minulle ja muille kirjoittamisesta haaveileville minkälainen Sinun matkasi on ollut tai millaiseksi suunnittelet sitä? 

Blogi matkalippuna kirjoittajuuteen

Ennemmin tai myöhemmin lähes jokainen bloggaaja postaa aiheesta "Miksi kirjoitan blogia". Minun kysymys itselleni on toinen. Miten blogikirjoittaminen on auttaa minua kehittymään kirjoittajana? Olen varma, että matkan varrella sekä kirjoittajuuteni että tämä blogi tulee kehittymään ja muuttamaan muotoaan. Tämän artikkelin kirjoitin Kirjoittajaklubin Blogikirjoittamisen verkkokurssin inspiroimana. Koskaan ei tiedä, mikä inspiroi kirjoittamaan tai mistä löytyy kirjoittamisen aihe.

Blogi matkalippuna kirjoittajuuteen

Olen ylläpitänyt erilaisia blogeja vuosien mittaan. Yksikään niistä ei ole ollut päiväkirjamaista avautumista kummoisempaa kirjoittamista. Olen ryhtynyt kirjoittaman ilman tavoitteita ja pohdintaa, mitä haluan kirjoittamisella saavuttaa. Puhumattakaan, että olisin miettinyt blogien sisältöä. 

Blogia voi kirjoittaa päiväkirjana

Miksi blogini on olemassa? 

Kun olin jonkin aikaa työstänyt käsikirjoitustani, ajattelin jakaa ajatuksia, pohdintoja ja oppeja omasta matkastani kohti kirjoittajuutta. Ensimmäisen version kyhäsin nopeasti, miettimättä sen enempää sisältöä kuin ulkomuotoakaan. 

Lopulta siitä tuli rasite. En jaksanut kirjoittaa blogiartikkeleita. En tiennyt, mistä olisin kirjoittanut. Ja niinpä se päätyi jälleen yhdeksi "rakas päiväkirja" tyyppiseksi blogiksi. Se ei auttanut minua eteenpäin matkallani kirjoittajaksi. 

Päädyin hautaamaan edellisen blogini kaikessa hiljaisuudessa.
Poistin kaikki artikkelit ja jätin jäljelle vain yhden,
tähän blogiin viittaavan artikkelin. 

Minne tahdon kirjoittamiseni johtavan? 

Vaikka romaanin käsikirjoittaminen on omanlaisensa projekti, haluan kehittyä kirjoittajana monipuolisesti. 

Kun päätin avata tämän blogin, mietin mistä haluaisin kirjoittaa. Mitkä kokemukset matkallani ovat jakamisen arvoisia. 

Laadin itselleni listan. Näistä asioista haluan kirjoittaa.

• erilaiset kirjoittajakurssit ja -koulutukset
• kirjoittamisen prosessi
• käsikirjoituksen vaiheet
• kielenhuolto

Blogiartikkelien aihioita ja ideoita 
kertyy yllättävän helposti näytön täydeltä

Samalla, kun kirjoitan, haen itsekin lisää tietoa. Kaikki ei tule perustumaan pelkästään kokemuksiini ja omiin oppeihini. 

Vanha sanonta tieto lisää tuskaa on hetkellisesti ollut totta, kun olen oppinut, kuinka paljon minulla on vielä opittavaa. Ja samaan aikaan odotan innoissani kaikkia niitä hienoja asioita, joita voin oppia. Sekä kirjoittamalla blogia että muulla kirjoittamisellani. 

Kenen toivon lukevan blogiani? 

Toivon, että minunlaiseni kirjoittajaksi haluavat löytävät blogini. Sekä aloittelijat että jo vähän enemmän kirjoittaneet. 

Toivon saavani aktiivisia lukijoita, jotka tekevät tästä blogista interaktiivisen. Lukijoita, jotka ovat valmiita jakamaan omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan.

Kaikki satunnaiset lukijat ovat tervetulleita. Ehkä päädyit blogiini aivan muunlaisen kiinnostuksen kautta. 

Blogeja voi lukea missä ja milloin vaan

Miten haluan vaikuttaa blogini lukijaan? 

Haluan, että lukija oppii jotain. Kirjoittamisesta tai itsestään. Haluan, että blogini kannustaa lukijoita heidän omissa kirjoittajahaaveissaan. Auttaa matkalla eteenpäin. 

Voisiko blogistani saada ideoita?

Mitä Sinä ajattelet bloggaamisesta?

Minkälaisia ajatuksia blogin kirjoittaminen herättää Sinussa? Onko Sinulla blogi, jonka linkin haluaisit jakaa meille muille kommenttikentässä? Miten Sinä löysit minun blogini? Miten Sinä valitset blogit, joita seuraat?

Anna tekstillesi aikaa

Käsikirjoitustani työstäessäni olen huomannut, että teksti tarvitsee aikaa. Kun palaan tekstiin - joskus muutaman päivän päästä, joskus viikkojen päästä - on tunne, että olemme molemmat olleet luovalla tauolla. Teksti on saanut muhia ja minä pystyn suhtautumaan siihen rakentavammin. Tässä artikkelissa kerron omista oivalluksistani, miksi tekstille kannattaa antaa aikaa. 

Kirjoittaja kuutamolla

Kun olin päässyt irti valkoisen paperin kammosta ja tekstiä alkoi syntyä, törmäsin uuteen ongelmaan. Minulla oli hirvittävän kova tarve editoida juuri kirjoittamaani. 

Editoinnin kierteessä

Oma intohimoni editointiin yllätti. Olin aikaisemmin ajatellut, että editoiminen on tylsää. Minä haluan vain kirjoittaa. 

Nopeasti tajusin, että en saa kirjaa kirjoitettua yhdellä istumalla. En tarkoita kirjaimellisesti niin, että istuisin tuolissani siitä nousematta ennen kuin kirjan käsikirjoitus olisi valmis. 

Harva kirja syntyy kertakirjoittamisella

Kursseilla opein, että ensimmäinen versio on lähes aina paska. Ei minulla, ajattelin. Ja niin ajauduin editoinnin kierteeseen. 

Tekstini ei edistynyt, kun keskityin viilaamaan käsikirjoituksen ensimmäisiä lukuja kerta toisensa jälkeen. Enkä pelkästään editoinut, vaan tein myös kielenhuollollisia korjauksia. Aivan liian aikaisin!

Editoiminen tarkoittaa tekstin sujuvoittamista. Tekstin oikoluku ja kirjoitus- ja välimerkkivirheiden korjaaminen on oma erillinen toimintansa. 

Minä yritin tehdä tekstistä kerralla valmista, niin täydellistä kuin vain osasin.

Mitä tapahtui, kun annoin tekstin levätä

Kun en koko ajan palannut juuri kirjottamaani tekstiin, sain aikaiseksi paljon enemmän uutta. Hyväksyin sen, että ensimmäinen versio on raakatekstiä. 

✋Anneli Kanto paljastaa kirjassaan ja blogissaan, miten sana raakateksti saa aikaan kylmänväreitä hänessä.

"Se on ykkösversio, ei raakatekstiä". 

- Miten tekstiä kehitetään - Anneli Kanto

Kun käsikirjoitus työstäessäni törmäsin uudestaan asiaan, josta olin kirjoittanut jossain aikaisemmassa luvussa, silmäilin tuon luvun.

Joskus vaistosin heti, että tähän tekstiin pitää palata. Se ei enää sovi käsikirjoitukseen, Jotain on muuttunut sen jälkeen kirjoittamissani luvuissa niin, että tämä ei enää toimi. Silloin tartuin toimeen ja editoin tekstin niin pian kuin mahdollista. 

Jossain vaiheessa muutin kirjoitustapaani niin, että saatoin poimia työsuunnitelmastani ajankohdan paljon myöhemmästä hetkestä kuin se, jota olin juuri kirjoittamassa. 

Saaran käsikirjoituksen aikajana

Kun en enää yrittänyt kirjoittaa kronologisessa järjestyksessä, sain enemmän uusia ideoita. Vapautin itseni ajattelemaan ja ideoimaan uusia näkökulmia. 

Kun ensimmäinen versio on valmis - mitä sitten

Nyt olen jo hyvin hyvin lähellä sitä hetkeä, jolloin voin sanoa "Ensimmäinen versio on valmis". Vielä muutaman luvun täydennys ja tulostaminen paperille. 

Minulta on kysytty, mitä aion tehdä sitten, kun viimeinen sivu käsikirjoitusta on tulostettu ja laitettu kansioon, jossa lukee "Saara, ensimmäinen versio". 

Mitä luulette? Aion antaa Saaralle kunnon kesäloman ja palata tekstiin alkusyksystä. 

En vielä ole valmis paljastamaan Saaran tarinaa. Ehkä syksyllä, kun ryhdyn käymään tekstiä läpi mielessäni se toinen, ensimmäistä parempi versio, kerron lisää. 

Oletko Sinä uskaltanut antaa tekstillesi aikaa?

Kommentoi ja kerro minulle ja meille muille kirjoittamisesta haaveileville, oletko Sinä antanut tekstillesi aikaa kehittyä. Millainen on Sinun työtapasi? Kuinka helppoa Sinun on editoida omaa tekstiäsi?

Miksi haluan kirjoittaa?

Kukaan ei ole kysynyt, miksi haluan kirjoittaa. Se on hyvä, koska ei minulla ole antaa kaikenkattavaa selitystä tarpeelleni saada sanoja paperille. Halu kirjoittaa on ollut minussa lapsesta asti. Ajatus kirjan kirjoittamisesta tuli mieleeni joskus ensimmäisen lapseni syntymän aikaan. Siis yli 30 vuotta sitten. Tässä artikkelissa sukellan pohtimaan, mistä kirjoittamiseni halu ja tarve ovat muotoutuneet ajan kuluessa

Ei tahroja vaan sanoja paperille

Muistoja ala-asteelta

Jo ala-asteella tarpeeni saada sanoja paperille oli voimakas. Minä olin luokallani se, joka kouluvuoden aikana kulutti monta viivallista ainevihkoa. 

Kun toiset saivat vaivoin aikaiseksi kaksi sivua, minulta syntyi helposti viisi, kuusikin sivua. Joskus jopa enemmän. 

Muistan, miten joskus hämmästelin, miksi toiset kirjoittavat niin vähän. Luulin, että minussa on jotain vikaa. 

En muista, miten niitä aineita arvosteltiin. Todella harmi, että yhtään ainekirjoitusvihkoa ei ole jäänyt muistoksi noista ajoista. Ehkä painopiste oli sanojen oikeinkirjoituksessa ja välimerkeissä, ei niinkään sisällössä. 

Lyijykynä ja ainevihko - kouluajan muistoja

Muistoja yläasteelta

Yläasteen kahdeksannella luokalla koin voimakasta tarvetta kirjoittaa runoja. Pitkien aineiden lisäksi, totta kai. 

Ihana äidinkielen opettajani Tellervo Heikkinen luki sinikantisiin vihkoihin kirjoittamiani runoja ja povaili minusta runoilijaa. Kannustuksesta huolimatta minusta ei tullut runoilijaa, mutta opettajaa muistan lämmöllä.

Tarve tuottaa tekstiä oli tuolloin voimakas, vaikka yläaste oli minulle monin tavoin vaikeaa aikaa.  

Muistoja lukiosta

Lukiossa jatkoin tarinoiden kirjoittamista kouluaineina, kunnes opettaja veti syrjään todeten "ei nämä sinun tarinat niin hyviä ole, että niillä pärjää ylioppilaskirjoituksissa, joten ryhdypä kirjoittamaan asiasta". 

Kirjoitin, mutta hetkellisesti kadotin haluni saada sanoja paperille. Kirjoittamisesta tuli väkinäistä. Sillä oli tarkoitus. Piti päästä ylioppilaaksi. Sulauduin massaan. 

Myöhemmin ovat muut äidinkielen opettajat puolustaneet, että opettaja teki työtään. Hänen tavoite oli saada meidät läpi äidinkielen ylioppilas kokeesta, joka tuohon aikaan tarkoitti esseemäistä kirjoitusta valitusta aiheesta. 

Miksi kirjoitamme?

Koulussa kaikki kirjoitimme. Kynät sauhusivat, vihot täyttyivät. Meidän piti kirjoittaa muistiinpanoja ja koevastauksia. Ja niitä edellä mainitsemiani aineita. 

Kirjoitimme, koska siihen oli tarve. Ilman kirjoitustaitoa ei koulusta päässyt läpi. Samoin kirjoitamme työelämässä erilaisia tekstejä, koska meidän täytyy. Jos tämän kärjistyksen sallitte minulle. 

Kirjoittaminen on vanha taito. Kirjoituksen katsotaan alkaneen nykyisen Irakin tienoilla sijainneessa Mesopotamiassa ja Egyptissä kauppaan ja taloushallintoon liittyneistä savitaulujen merkinnöistä. Se on syntynyt tarpeeseen. 

👍 Jos kirjoitustaidon historia kiinnostaa, suosittelen Yle Areenassa katsottavana olevaa ohjelmaa Kirjoitustaidon synty

 

Ovatko hymiöt paluu kuvakirjoitukseen?

Miksi haluan kirjoittaa luovasti?

Minulla on sanottavaa. Minulla on tarve kirjoittaa ajatuksiani paperille. Minä haluan purkaa ajatukseni ja tunteeni paperille. 

Työstämäni käsikirjoitus on minulle monella tavalla tärkeä.

• Se on todiste itselleni, että pystyn tuottamaan pitkää tekstiä. 
• Se on todiste siitä, että pystyn pitkäjänteiseen kirjoitustyöhön.
• Ja samaan aikaan käsikirjoitukseni on terapiaprojekti. 

Minulla on sisälläni jotain, joka ei ole löytänyt oikeaa kanavaa tulla käsitellyksi. Olen purkanut sen käsikirjoitukseeni. 

Minulla on jo uusia ideoita päässäni. Ajatuksia, mitä muuta voisin vielä kirjoittaa. Kirjoittaminen kiehtoo ja haluan oppia koko ajan lisää. Erityisesti luova kirjoittaminen kiehtoo minua. 

Se pieni kirjoittaja minussa, joka kirjoitti lukuisia pieniä tarinoita pienenä tyttönä, on kulkenut mukanani kaikki nämä vuodet. Nyt hänen on aika tulla kaapista ulos ja kirjoittaa.

Kirjoitan minkä sormistani irti saan.

Miksi Sinä kirjoitat?

Kommentoi ja kerro minulle ja muille uteliaille, mikä saa Sinut kirjoittamaan? Oletko kirjoittanut aina? Oletko aina halunnut kirjoittaa, mutta jokin on estänyt Sinua?

Oletko Sinä törmännyt henkilöön, joka on tukenut Sinua?  Ketä Sinä haluaisit kiittää kirjoittamisen ilosta?

Musiikista energiaa kirjoittamiseen?

Kirjailija Outi Pakkanen kertoi haastattelussa (Suomalaisen Kirjakaupan live Facebookissa 24.9.2020), miten hänellä on tiettyjä teemoja kuuntelemassaan musiikissa eri kirjoja kirjoittaessaan. Hän ei sanonut, että musiikki olisi hänen muusansa, mutta totesi, ilman musiikkia hän ei pysty kirjoittamaan. Luoko musiikki energiaa kirjoittamiseen? Tässä artikkelissa pohdin musiikin vaikutuksia sekä itselleni että yleisesti.

Musiikki antaa minulle energiaa 

Jotain taikaa musiikissa on. Outi Pakkanen kertoi, että on joskus kirjoittanut kymmeniä liuskoja tekstiä ja yhtä äkkiä tajunnut, että kuuntelemansa musiikki ei vain kerta kaikkiaan sovi siihen kirjaan. 

Musiikin merkitys itselleni

Minä elän vahvasti musiikilla ja musiikista. Säätelen tunnetiloja musiikilla. Tahditan työntekoani musiikilla. Olen opiskellut musiikkia kuunnellen. 

Monet sanovat, että tarvitsevat hiljaisuutta keskittyäkseen, mutta minulla se on juuri päinvastoin. Kun töissä hälinä käy sietämättömäksi, laitan kuulokkeet korville.

Musiikin kuuntelu on tärkeässä roolissa elämässäni. Olen usein ajatellut, että kaikista aisteista kuulon menettäminen olisi pahinta. 

Outi Pakkasen innoittamana aloin miettiä, voisiko musiikki olla muusani? Voisiko musiikki olla kirjoittamiseni mahdollistaja?

Klassista vai tanssimusiikkia?

Klassista vai Suomi iskelmää?

Olen tehnyt itselleni erilaisia soittolistoja vuosien aikana. Minulle laulujen sanat ovat tärkeämpiä kuin sävel. Niinpä olen valinnut musiikkini sanoitusten perusteella. Tässä muutama esimerkki listavalinnoistani.

• Motivointi - listalla ovat päässeet muun muassa Tina Turnerin Simply the Best ja Juha Tapion Kelpaat kelle vaan

• Lyriikka - listalle on poimittu muun muassa Vesa-Matti Loirin versio Nocturnesta ja Samuli Putron Minä rakastan sinua

Rock kappaleet eivät ole minuun makuuni. Klassista musiikkia olen kuunnellut aiemmin paljonkin. 

Minkälainen musiikki sopii kirjoittamiseni taustalle?

Taipumukseni jäädä kiinni laulujen sanoituksiin ei välttämättä tee musiikin valitsemisesta helppoa. Miten osaan valita kappaleet, joiden poljento siivittää sormiani näppäimistöllä, mutta eivät hyydytä ajatuksiani viemällä huomioni kokonaan?

Pidin Outi Pakkasen ajatuksesta kirjoittaa teos tietynlaisen musiikin siivittämänä. Klassinen musiikki tuntui olevan hänen suosikkinsa. 

Oma ensimmäinen käsikirjoitukseni on jo pitkällä. Sen häpeä -teema ja raskas sisältö saattaisi olla kevyempi, jos olisin kuunnellut Suomi-iskelmiä. Olisiko sisältö synkempi, jos olisin kuunnellut raskasta heavy musiikkia.

Vaikka käsikirjoitukseni ensimmäinenkään versio ei ole vielä valmis, kytee sisälläni halu kirjoittaa lisää. Nyt voisin tarttua tilaisuuteen ja tutkia, pystyisinkö musiikin avulla sekä siivittämään kirjoittamista että jopa säätelemään kirjoittamani tekstin sävyjä. 

Minkälaisen mahdollisuuden minulle tarjoaa käsikirjoituksen ensimmäinen editointikierros? Uskaltaisinko haastaa itseni ja luoda itselleni Spotify listan, jota käyttäisin vain ja ainoastaan käsikirjoitusta työstäessäni?

Musiikki antaa aivoille siivet

Musiikin vaikutus ihmisiin ei ole tuulesta temmattua. Aivoliiton sivuilla on mielenkiintoinen kirjoitus siitä, miten musiikki vaikuttaa ihmisiin. 

Musiikki aktivoi aivoja erityisesti lapsena, mutta vaikutus jatkuu koko ihmisiän. 

Musiikin kuuntelu, laulu ja soittaminen voivat sekä rentouttaa että lisätä energiaa. Musiikki pitää valita siis tarpeen mukaan. 

Musiikin vaikutus aivoihin on nopea. Heti, kun ihminen kuulee musiikkia, keho ja mieli alkavat synkronoitumaan musiikin kanssa.

Musiikkista voi siis saada energiaa kirjoittamiseen. Melko todennäköisesti jopa.

Kirjoittamisen soittolistat 

Uteliaisuudesta tein haun Spotifyssä. Kirjoitin sanan "writing" hakukenttään ja löysin muiden kokoamia soittolistoja. 

Kirjoittamiseen vauhtia musiikilla

Musiikkiin uskoo moni muukin Outi Pakkasen lisäksi. Minun kirjoitusrutiineihin kuuluu jatkossa musiikki, vaikka oma musiikkilistani on vielä päättämättä. 

Minkälainen musiikki siivittää Sinua?

Kommentoi ja kerro minkälainen musiikki siivittää Sinun kirjoitussessioitasi. Onko Sinulla Spotify lista, jonka haluaisit jakaa meidän muiden kanssa?