Kirjoittajan matkani reittiopas

Kun aloitin matkaani kirjoittajaksi, kirjoitin haaveeni ja unelmani paperille. Haaveeni oli kirjoittaa kirjan käsikirjoitus ja villi unelmani oli julkaista kirja. En haaveillut kirjailijuudesta, mutta kirjan halusin kirjoittaa. Laadin itselleni kirjoittajan matkani reittioppaan. Mietin, minkälaisia askeleita matkani kulkisi. Jaan tässä artikkelissa teille silloiset ajatukseni sekä sen, mitä ajattelen omasta matkaoppaastani nyt, muutamia vuosia myöhemmin.

 

Reittioppaani kirjoittajan matkalle

Kirjoittajan matkani alussa hakeuduin kirjoituskursseille. Aloitin samaan aikaan kahdella hyvin erilaisella kurssilla. Näistä lisää toisessa artikkelissa. 

Kahden kurssin käyminen samaan aikaan oli mahdollista, koska niiden aikataulut eivät menneet ristiin. Innostus oli suuri ja luulin, että opin tuosta vaan kirjoittamaan. Osasinhan jo laittaa sanoja peräkkäin ja muodostaa luettavia lauseita ja virkkeitä. 

Aika pian ymmärsin, että haaveeni ja unelmani vaativat paljon enemmän kuin istumalihasten kestävyyttä ja sorminäppäryyttä. 

Matkareittiini ilmestyi asioita, joita toiset pitävät itsestään selvinä, mutta minä olin ne sivuuttanut matkalleni merkityksettöminä.

Oppiiko kirjoittamaan kirjoittamalla?

Kyllä oppii, näin ajattelin. Se mitä kuulin, yllätti. Ei se riitä, sanoi joku. Kaikki osaavat kirjoittaa, sanoi toinen. Kaikista ei ole kirjoittajaksi, sanoi joku muu. 

Olen osannut kirjoittaa ensimmäisestä luokasta alkaen. Suurin osa suomalaisista osaa kirjoittaa. Meille on opetettu kirjoittamista koulussa. 

Muistat varmaan koulun äidinkielen ainekirjoituksen? Ainakin, jos olet minun lailla käynyt koulusi 1970- ja 1980-luvuilla. 

Minä rakastin kirjoittaa aineita. Jotkut saivat vaivoin aikaiseksi kaksi sivua, mutta minä kirjoitin kynä sauhuten pitkiä aineita. Kaikki me osasimme tavallamme kirjoittaa. Toiset paremmin kuin toiset. Olimme kaikki kirjoittajia.

Meistä kaikista ei tule suuria kirjailijoita, vaikka osaamme kirjoittaa. Suuria kirjailijoita on harvassa.

En ole vakuuttunut, että kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla.

Kirjoittajan näppäimistöllä sormet tanssivat

Oppiiko kirjoittamaan lukemalla? 

Monien mielestä hyväksi kirjoittajaksi opitaan lukemalla paljon ja imemällä vaikutteita toisten teksteistä. 

Kirjassaan "Kirjoittamisesta. Muistelmia leipätyöstä" Stephen King kannustaa lukemaan paljon, jos haluaa kirjailijaksi. Tässä muutamia ajatuksia tuosta kirjasta. 

• Jokainen kirja opettaa lukijaa, huonot kirjat usein enemmän kuin hyvät.
• Virheitä oppii välttämään parhaiten lukemalla huonoa proosaa. 
• Lukeminen on tärkeää perimiltään siksi, että se tekee kirjoittamisen työnä tutuksi ja luontevaksi. 

Kimmo Svinhufvudin oppaassa "Kokonaisvaltainen kirjoittaminen" muistutetaan, että luettujen tekstien ei välttämättä tarvitse edes olla samaa tekstilajia kuin oma työn alla olevat teksti. 

Olen muuttanut omia lukutottumuksiani. Kirjoitusoppaita olen lukenut matkan varrella useita. Niistä saatuja oppeja avaan toisessa artikkelissa paremmin. 

Olen lisännyt lukemistooni runokirjoja. Runojen kirjoittamisesta en enää haaveile, mutta koska olen vuosikausia vältellyt runokirjojen lukemista, on ollut iloinen yllätys huomata, miten erilaista runoutta nykyään kirjoitetaan. 

Proosaa olen aina lukenut monipuolisesti, mutta olen tietoisesti lisännyt palkittujen kirjojen lukemista. 

Sekaan on mahtunut muutama huono kirja. En aina ole yhtä mieltä palkintoraatien kanssa siitä, mikä on hyvä tai palkitsemisen arvoinen kirja. 

Olen oppinut selailemaan kirja-arvosteluja, joita netti on pullollaan. Lukemiseen keskittyneitä blogeja löydät täältä. 

Minulla voi olla useita kirjoja luettavana samaan aikaan. 

Oppiiko kirjoittamaan jakamalla kirjoittamaasi?

Kun kirjoitin matkareittiini "jaa kirjoittamaasi", en ajatellut sitä muuna kuin yhtenä steppinä matkalla. 

Heti ensimmäisillä kirjoituskursseillani ymmärsin, että tekstin jakaminen vain itselleen ei ole hyvä tapa kehittyä kirjoittajana. 

Minua jännitti lukea ääneen ensimmäiset omat kirjoitukseni toisten kurssilaisten kuunnellessa ja antaessaan palautetta kuulemastaan. Kaikkien muiden tekstit tuntuivat niin täydellisiltä ja omat tekstit olivat raakileita. 

Totta kai ne olivat raakileita, koska monet niistä oli kirjoitettu pikavauhtia annetun kirjoitusharjoituksen aikana. Ei niitä hiottu. Ne kirjoitettiin. 

Kun en kirjoittanut vain itselleni vaan tiesin jakavani tekstini toisten kanssa, kirjoittaminen muuttui hieman. 

Monia kysymyksiä pyöri mielessä. Ymmärtävätkö toiset tämän vertauksen? Onko tämä kenenkään muun mielestä hauskaa? 

Kirjoittamisen ilo ei hävinnyt, mutta siihen tuli halua tuottaa toisten ymmärtämää ja arvostamaa tekstiä. 

Miten kuulijat tulkitsevat tekstisi?

Oppiiko kirjoittamaan pyytämällä palautetta?

Mitä on palaute? Se on jonkun antama mielipide keskeneräisestä tekstistä. Näin määrittelen sen erottaakseni sen arvioinnista, jonka näen olevan mielipide valmiista tekstistä.

Palaute voi sisältää ohjeistusta. Kielenhuollollinen palaute ei ole mielipide vaan se on kielioppiin ja oikeakielisyyteen liittyvää ohjeistusta. Samoin ohjeistusta voidaan antaa tekstin rakenteesta. 

Miksi sanon palautteen olevan mielipide? Jokainen lukija tekee omat tulkintansa lukemastaan tekstistä. Se ei ole voi väärä, koska se lukijan mielipide. 

Sanat ja lauseet aukeavat eri lukijoille eri tavoin. Jokainen lukija tekee omat päätelmänsä tekstistä. Voit siis saada samasta tekstistä palautetta laidasta laitaan. 

Kirjoituskursseilla opin vertaispalautteen antamista ja saamista. Vertaispalautteen antamisen myötä opin lukemaan omia tekstejäni kriittisemmin. 

En ole kovin hyvä palautteen antaja. Pelkään loukkaavani, jos en pidä tekstistä tai löydän paljon kielenhuollollista huomauttamista. 

Pelkään, että en löydä palautteeseeni sellaisia asioita, jotka auttaisivat kirjoittajaa kehittymään paremmaksi. 

En itse arvosta "jee tämä on hyvä" palautteita. Toivon mieluummin, että tekstistä kaivettaisiin jotain parannettavaa. Vaikkapa ne pilkkuvirheet, jos ei muuta. 

Kouluttajien antama palaute on yleensä rakenteellisempaa. Täytyy silti muistaa, että eivät kouluttajatkaan aina oikeassa ole. 

Kirjoittajana Sinulla ja minulla on oikeus ottaa palaute vastaan ja hyödyntää sitä juuri niin kuin haluat. 

Mitä olen oppinut tähän mennessä?

Reittioppaassani mainitsin myöhempinä rasteina editoinnin ja lisää kirjoittamisen. 

Minun prosessissani editoiminen ja lisää kirjoittaminen kulkevat käsikädessä. Ensimmäinen versio ensimmäisen kirjani käsikirjoituksesta ei ole tätä kirjoittaessa (Vappupäivänä 2022) valmis. 

Kirjan lukuja on syntynyt yksi kerrallaan. Joitain lukuja olen editoinut kerta toisensa jälkeen, koska en ole ollut tyytyväinen kirjoittamaani tekstiin. 

On kirjan lukuja, joita olen luetuttanut tai joille olen pyytänyt arviointia. Näitä lukuja olen editoinut saadun palautteen perusteella. Ja editoinut lisää uudelleen luettuani, koska en ole ollut tyytyväinen tekstiin. 

Olen oppinut, että kirjan käsikirjoittamisen prosessi ei ole kaikille samanlainen. Oma prosessini tuntuu jymähtäneen editoimiseen. 

Tiedän, että minun pitäisi päästää irti. Kirjoittaa käsikirjoituksen ensimmäinen kokonainen versio valmiiksi ja antaa sen sitten hautua hetken aikaa. 

Käsikirjoitus on kuin lapsi, jonka päästäminen julmaan maailmaan pelottaa. Entä jos toiset eivät pidä siitä? Kuka meistä haluaisi omaa lastansa, omaa tuotostaan, moitittavan?

Montako tähteä tekstisi saa? 

Minkälaisen reitin Sinä olet kulkenut?

Kommentoi ja kerro minulle ja muille kirjoittamisesta haaveileville minkälaista reittiä Sinä olet kulkenut kirjoittajan matkallasi. Oletko Sinä jäänyt jumiin? Mitä olet oppinut matkan varrella?