Lukijan vastuu

Kirjoitan omasta matkastani, omista ajatuksistani matkan varrelta ja päätelmät ovat omiani. Kun lainaan toisten, minua kokeneempien kirjoittajien viisauksia, kerron kenen ajatuksia ja viisauksia ne ovat. Äitini on savolainen, joten minunkin geeneissä savolaisuutta hivenen virtaa. Vanha sanonta "kun savolainen puhuu, vastuu on kuulijalla" muuntuu muotoon "kun geeniperimältään osittain savolainen kirjoittaa, on vastuu lukijalla." Toivottavasti viihdyt blogini parissa.

torstai 9. kesäkuuta 2022

Kirjoittajan itseluottamus koetuksella

Onko Sinulla syvä luottamus itseesi kirjoittajana? Epäröitkö kiinnostaako kirjoittamasi teksti ketään? Itse huomaan kirjoittajan itseluottamukseni vaihtelevan päivästä toiseen. Epäröin, osaanko kirjoittaa tekstejä, jotka herättävät lukijan mielenkiinnon. Lukeeko kukaan blogiartikkeleitani? Entä kirjan käsikirjoitus, jota työstän. Kiinnostaako se ketään? Tämän blogiartikkelin kirjoitan Kirjoittajaklubin Blogikirjoittamisen verkkokurssin harjoituksena ja pohdin itseluottamuksen merkitystä kirjoittajaminälleni. 

Kaikkea ei ole pakko lukea
Onnistunko innostamaan lukijan?

Itseluottamus on uskoa siihen, että pystyy siihen, mihin on ryhtynyt. Minä, wannabe-kirjoittaja, olen ryhtynyt kirjoittamaan. 

En ryhtynyt urakkaan silmät sidottuina. Tiesin, että osaan kirjoittaa. 

  • Osaan laittaa kirjaimia peräkkäin niin, että niistä muodostuu ymmärrettäviä sanoja.
  • Osaan muodostaa lauseita ja virkkeitä sanoista.
Joinain päivinä nuo riittävät. Osaan kirjoittaa. 

Mutta on päiviä, jolloin tunnen valtavaa epäuskoa siihen, osaanko sittenkin vain kirjoittaa sanoja toisensa perään muodostamatta niistä mitään järkevää kokonaisuutta. Mietin, miksi ryhdyin tähän urakkaan.

Kirjoittaja tarvitsee unelmia ja positiivisen asenteen, uskon itseen ja rohkeuden. -Taija Tuominen, Minusta tulee kirjailija

Sisäinen palo ajaa kohti unelmaa

Lähdin kirjoittajan matkalleni, koska luotin siihen, että voin saavuttaa unelmani. En haaveillut kirjailijuudesta, vaikka minulla olikin mielessäni tarina, josta kirjoittaa kirja. Mutta halu kirjoittaa on asunut sisälläni kauan.

Toukokuun lopussa sain ensimmäisen version käsikirjoituksestani tulostettua kansioon. Siinä hetkessä olisin hehkuttanut enemmänkin, ellei olisi ollut jo myöhäinen ilta ja puolisoni jo nukkumassa. Unelma tuntui jo puoliksi tavoitetulta.

Parin päivän päästä kerroin työkavereilleni saavutuksestani. En kuullut suuria hurraa-huutoja eikä kukaan taputellut selkään. Itseluottamus nyykähti. 

Sisäinen palo on kuin tulenliekki
Halu kirjoittaa on sisäinen liekkini

Kannustava palaute kohtaa sisäisen kriitikon

Viime ja tällä viikolla olen saanut kannustavaa palautetta käsikirjoituksestani kolmelta eri ihmiseltä. Palautteita lukiessani kirjoittaja-minäni itseluottamus kohotti päätään ja sai minut uskomaan, että minä osaan kirjoittaa.

En pelkästään sanoja peräkkäin, vaan mielekkäitä ja mielenkiintoisia virkkeitä, joista muodostuu kappaleita ja lukuja, joita lukija haluaa lukea. 

Entä jos vain taivas on rajana?
Minä pystyn tähän!

Huimaa huikeaa tunnetta kesti muutaman päivän.  Sisäinen kriitikkoni alkoi taas kuiskimaan. "Sehän on vasta kolmen ihmisen mielipide. Kukaan muu ei tästä pidä."

Minä teen parhaani hätistääkseni sisäisen kriitikon olkapäiltäni. Käännän tilanteen päälaelleen. "Kaikki, jotka ovat käsikirjoitusta lukeneet, ovat antaneet siitä hyvää palautetta."

Oletko Sinä kohdannut sisäisen kriitikkosi?

Kerro ja kommentoi, minkälainen sisäinen kriitikko asuu sisälläsi? Ethän ole antanut sisäisen kriitikon lannistaa Sinua? Miten Sinä vahvistat itseluottamustasi? Jaa parhaat keinosi minulle ja meille muille, jotka toisinaan epäilemme omia kykyjämme kirjoittaa. 

Ei kommentteja: