Lukijan vastuu

Kirjoitan omasta matkastani, omista ajatuksistani matkan varrelta ja päätelmät ovat omiani. Kun lainaan toisten, minua kokeneempien kirjoittajien viisauksia, kerron kenen ajatuksia ja viisauksia ne ovat. Äitini on savolainen, joten minunkin geeneissä savolaisuutta hivenen virtaa. Vanha sanonta "kun savolainen puhuu, vastuu on kuulijalla" muuntuu muotoon "kun geeniperimältään osittain savolainen kirjoittaa, on vastuu lukijalla." Toivottavasti viihdyt blogini parissa.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2022

Inspiraation kadottaminen - kirjoittajan painajainen

Inspiraatio on innostumista, luovuuden kaivon täyttämämistä. Alun perin latinaksi inspiraatio tarkoittaa sisään hengittämistä. Kirjoittajaklubin webinaarissa Martta Tervonen kuvasi kirjoittamista ulos hengittämisenä. Sisään hengitetty inspiraatio hengitetään ulos kirjoittamisena tai muuna taiteellisena teoksena. Onko inspiraation kadottaminen kirjoittajan painajainen?



Mitä inspiraatio on?

Sivistyssanakirjan mukaan inspiraatio tarkoittaa innoitusta, taiteellista luomisvirettä. Tieteen Termipankki paljastaa kaksi pääteoriaa. Vanhemman teorian mukaan inspiraatio tulee ihmisen ulkopuolelta, uudemman teorian mukaan ihmisen sisältä. 

Kristillisen teologian opin mukaan Raamatun synnyn takana on jumalallinen ohjaus, jota kutsutaan inspritaatioksi. Raamattu on "Jumalan hengittämä", kaikki sen kirjoitukset ovat "Jumalan inspiroimia". 

Näin palaamme alussa mainitsemaani inspiraation kuvaamiseen sisään ja ulos hengittämisenä. 

Inspiraatio henkilön sisältä 

Jos inspiraatio on mielen tila tai ideoiden virta, joka syntyy sisälläni kokemuksistani, ajatuksistani, aistimuksistani ja unelmistani, miten voin kadottaa sen?  Voiko jokin ulkoinen tekijä vaimentaa sen hetkellisesti?  

Itselleni kävi näin. Noin kuukausi sitten asiat alkoivat kerääntymään ja kadotin hetkellisesti inspiraationi kirjoittaa. Sekä käsikirjoituksen työstäminen että tämä blogin päivittäminen jäivät suunnittelemattomalle kesätauolle. 

Asioiden kerääntyminen voi vaimentaa inspiraation
Joskus asiat kerääntyvät
ja inspiraation lukko sulkeutuu

Inspiraatio henkilön ulkopuolelta

Ulkoiset tekijät voivat lukita sisäisen inspiraation virran, mutta kaikki inspiraatio ei lähde henkilön sisältä. 

Juha Itkonen on sanonut Teema lehden haastattelussa (Teema numero 5/2014, aiheena Kirjat), että jos lakkaa lukemasta, lakkaa kirjoittamasta. Lukeminen on kaivon täyttämistä.

Tartuin Itkosen ajatukseen ja keskityin lukemiseen. Monissa lähteissä mainitaan, että jos haluat kirjoittaa, lue paljon. Laajenna maailmankuvaasi. Lue asioista, jotka ovat sinulle outoja. 

Tässä kirjoittamisen kesätauon eli noin puolentoista kuukauden aikana olen lukenut tai kuunnellut yhteensä viisitoista kirjaa. 

Kirjat auttoivat löytämään kadonneen inspiraation

Lue paljon

Nämä viisitoista lukemaani kirjaa ovat olleet hyvin erilaisia. Joukossa on monia minulle ennestään tuntemattomien kirjailijoiden kirjoittamia kirjoja. Olen ihaillut miten eri tavoin kirjailijat kirjoittavat ja miten jotkut kirjat vievät mukanaan. Sellainen kirjoittaja minäkin haluaisin olla. 

Erityisesti minua kosketti Venla Kuoppamäen kirja "Sun poika kävi täällä", joka on äidin kertomus pojasta, joka sairastaa tyypin 1 kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Koin, että kirja on kirjoitettu suurella sydämellä ja rakkaudesta omaa lastaan kohtaan. Näin koskettavasti minäkin haluaisin osata kirjoittaa!


Päiväkirjan muotoon kirjoitettu tarina
Päiväkirjamaisesti kirjoitettu teos
kuvaa äidin epätietoisuutta ja neuvottomuutta, 
kun oma lapsi sairastuu psyykkisesti


Toinen merkittävä lukukokemus oli elämäni ensimmäinen Jari Tervon kirjoittama kirja LOIRI. Se oli samaan aikaan sekä pettymys että elämys. Olin pettynyt Tervon kirjoittamaan tekstiin tyylillisesti mutta samalla se oli elämys, koska opin paljon lisää ihailemastani Vesa-Matti Loirista. 

Kirja herätti ilmestyessään paljon keskustelua. Kerran jo lainasin kirjan kirjastosta, mutta vasta kuuntelemalla sain sen kahlattua läpi. Yhdyn Suomen Kuvalehden kirja-arvioon: kirja oli hämmentävä kokemus. 

Salli tauot

Tänään, kun istun kirjoittamassa tätä, totean oppineeni sen, että joskus on sallittava itselleen suunnittelematon tauko. En ole enää huolissani, löydänkö kirjoittamisen ilon, vaan ymmärrän, että tarvitsin tämän tauon. 

Yritin tehdä kirjoittamisesta samanlaista suorittamista kuin palkkatyöstäni ja se oli virhe. Tähän kesätaukoon lukemisen ja äänikirjojen kuuntelun lisäksi on mahtunut mahtavia hetkiä kolmen lapseni, kahden lapsenlapseni, mieheni ja koirieni kanssa. He, jos mitkä, ovat ulkoisia inspiraation lähteitäni. 

Tästä ei lopulta tullutkaan kirjoittavan minäni pahin painajainen vaan opettava kokemus siitä, että palkkatyön ohessa harrastus mielessä kirjoittavan ihmisen ei tarvitse ottaa hetkellistä inspiraation hukkaamista turhan vakavasti. Joskus on hyvä vain olla. 


Kirjoittajan kissanpäivät

Oletko Sinä kadottanut inspiraation?

Mitkä ovat Sinun vinkkisi meille muille? Miten herätellä inspiraatio, avata sen lukot ja vapauttaa luova tila? Kommentoi ja kerro, miten Sinä onnistuit löytämään kadonneen inspiraatiosi. 

Ei kommentteja: